Juutinraumansilta

Kevätpuroina

virtaavat vuoren kyyneleet

Kivinä, lumena vyöryy kaipaus

Suree lastaan

syliinsä nukahtanutta

Sydämeni on sinkkiarkku

jota lastataan lentokoneesta toiseen

Olen matkalla kotiin

Katsella kävelijää

kuvitella hetken tuttuus

kiirehtiä askelia

Huomata tutun selän

kääntyvän vieraiksi kasvoiksi

kadottaa kaivattu

Menneisyyteen

Lohtu

pitää kädestä kiinni

Itseään

jos muita ei ole

Marraskuussa sumuiset aamut

Asunnoton mies halaa pyöräänsä

etsii lämpöä

metallisesta sylistä

Toiset päivät

kaikuvat painavina

loputtomina sähkökitarasooloina

Kuin Metallican Creeping Death, live in Moskow 1991

Kun arki

on yksi loputon juutinraumansilta

Pohjolan marraskuussa

olet sinä auringonnousuni

sädehtivä kesäaamu

lupaus lomapäivästä merellä

Olet energiaa lihaksiini

serotoniinia aivoilleni

sillalla, joka jatkuu

ja jatkuu

Olen helmikuun lapsi

Aurinkoiset pakkaspäivät

sulkivat minut syliinsä

äitini kohdusta

lumisen pakkastasangon

jäätyneen meren

varisten laulun

talitiaisten

havupuiden ikivihreyden

moottorisahan ärhentelyn

vastakaadetun puun ja polttoöljyn tuoksun

nuotiosavun

lapsi

Helmikuussa herään

talviunestani

kuin syntyisin uudelleen

Ojentaudun kohden kevättä

ja elämääni

Aloin hengittää vasta illalla

meren jäällä

keskellä aavaa

läpi puhaltava hyinen

sai haukkomaan henkeä

Huomiseen haluaisin syntyä aamusta

Ensimmäinen.

olinko koskaan todella

edes itselleni

huomasinko minäkään

kun käännyin pois

kulkemasta muiden perässä

vaan eikö juuri silloin

minusta tullut elämässäni

Ensimmäinen.