Kun tulen vanhaksi

Armo

sydämeen ammuttu tyly sana

pehmeni matkalla

suudelmaksi poskellesi

Kulissien edessä

avoinna yleisölle

Julkinen

Esirippu aukeaa

sulkeutuu

aukeaa

näytösten ketju

ketju kuin kahle

Kulissien takana ajatuksesi

yksityinen tila

näyttämö meille

Kun on aika

kadota toisiimme

olla keuhkot ja sydän

hengittää yhdessä

pumpata verta

ylläpitää elämää

ylläpitää toisiamme

Ajatusten lämpö

ihon lämpo

ihon tuntu

Syli

pehmeä syli

unohduksen

läsnäolon syli

Meidän sylimme

Iltapäivän kuumuudessa

iho on päähenkilö

Se haluaa olla alaston

vapaa

tuntea kosketusta

himoa

Se haluaa antautua tuulelle

viilentyä

mutta helle jatkuu

ja iho on kostea vaatteiden alla

Ajetaan pitkää suoraa elokuun illassa

Auringon viime säteet tekevät pilvistä purppuraa

Mietin Milan Kunderaa, Terezaa ja Tomasia

Kuinka elämä toisinaan, on juuri niin sietämättömän keveää

kaunista, niin ohimenevää

että on vaikea estää sitä katoamasta

Vain yksi silmänräpäys

ja meitä ei enää ole

Kun tulen vanhaksi

en ole kiltti tyttö

Pidän oman pääni

hymyilen rajoille

joita yritätte minulle asettaa

Olen kuriton, karkaan

ulos ilman GPSsää

Voi olla, että kuolen

niinhän siinä lopulta käy

siihen saakka elän

Olen nomadi

jos en tykkää, vaihdan maisemaa

pieni robottikoira seuraa mukana

muistuttaa iltalääkkeistä

Kun tulen vanhaksi

kierrän Eurooppaa

kirjoitan runoja ja tubetan

Mulla on punainen nahkatakki

Raybanit lukulaseina

En opettele luopumaan

en hidasta, en pehmennä

etukäteen törmäystä

painan kaasua

vielä viimeisessä mutkassa

Olen nomadi

jos en tykkää, vaihdan maisemaa

Pieni robottikoira seuraa mukana

muistuttaa iltalääkkeistä

Kun tulen vanhaksi

riisun kengät ja sukat

heiluttelen jalkojani

maailman virrassa ja jatkan

seuraavat sata vuotta

[viimeinen sivu]

Alku.

Syksyn kuulaudessa

viheriöivät oksat uutta alkua

kapinallisina

osoittaen meille

ettei rakkaus ole kevään yksinoikeus